Monissa asioissa puhutaan perspektiivistä. Sehän tarkoittaa aika pitkälti asioiden laittamista keskenään oikeisiin mittasuhteisiin. Perspektiiviä on hyvä hyödyntää, kun jokin asia tuntuu kasvavan koko näkökentän kokoiseksi. Kun zoomaamme maailmankuvaamme tai ajattelumalliamme ns. kauemmaksi, alkavat asioiden keskinäiset suhteet konkretisoitua sellaisina kuin ne oikeasti ovat. Mitä objektiivisemmin tutkailemme näkymäämme ja kyseenalaistamme omat pinttyneet mielipiteemme, sitä uudemmaksi näkymä muuttuu. Asiathan ovat aina oman sisäisen maailmamme kokoisia ja näköisiä.
Vanhat sanonnat ”ei näe metsää puilta” tai ”menee lapsi pesuveden mukana” ovat juuri tätä samaa asiaa. Kun tuijotamme vain yhtä yksityiskohtaa, emme näe muita mahdollisia ratkaisuja emmekä kokonaisuutta… tai sitten hukkaamme jotain arvokasta, kun nostamme merkitykset ohi toistensa. Jos lähdemme ratkomaan vain yksityiskohtaa, voi seuraukset kokonaisuuden kannalta olla jopa huonommat. Toisaalta asiat ratkeavat vain yksityiskohtia ratkomalla, koska kokonaisuus koostuu yksityiskohdista. Tunnistatko omassa elämässäsi tällaisia haasteita? Entä ymmärrätkö oman työsi vaikutuksen kokonaisuuteen?
Kulttuuri sanelee lähestymistavan
Oma kulttuurimme on monelta osin ajatuksiltaan ja toimintatavoiltaan teknologiavetoinen. Halutaan löytää epäkohtia ja korjata ne. Kun yksi virhe on korjattu, niin siirrytään seuraavaan. Kuka korjaa eniten vikoja, on tehokkain työntekijä tai johtaja. Tämä on hyvin selkeää ja helposti mitattavaa. Entä sitten, kun pitäisi huomioida kaikki mahdolliset seuraamukset myös muihin asioihin? Kuka pystyy näkemään päätösten aiheuttamat vaikutukset myös aikaperspektiivissä?
Jos ajatellaan sairautta yksityiskohtana, joka pitää parantaa, niin toimenpiteet ovat usein konkreettiset ja selkeät. Haava pitää puhdistaa ja laastaroida. Laiterikko täytyy paikallistaa ja korjata. Häiriökäyttäytyminen on tunnistettava ja siihen puututtava. Ongelma on saatava näkyväksi ja sitten toimittava.
Kokonaisuus on enemmän terveyden vaalimista. Kuinka ihmisen immuniteetti kykenee vastustamaan erilaisia taudinaiheuttajia? Millä keinoilla yritysten kannattavuus pysyy elinvoimaisena suhdanteiden vaihtuessa? Kuinka työyhteisöt kantavat jäseniään läpi inhimillisten vastoinkäymisten? Toimintatapojen muutokset ovat hitaita ja vaativat päättäväisyyttä. Kokonaisuudessa useat yksityiskohdat ovat vuorovaikutuksessa keskenään ja joskus hyvin erikoisissa konteksteissa. Kun esim. järki, tunteet, terveys, ihmissuhteet, talous ja hierarkia kohtaavat, niin ratkaisumalli ei olekaan enää niin selkeä ja konkreettinen.
Terveellä tavalla sairastaminen parantaa immuniteettia
Työyhteisöt kohtaavat jatkuvalla syötöllä ”sairastumisia”. Joku on sairauden takia pois töistä. Joidenkin kemiat eivät toimi. Tulee kassakriisi. Asiakas vaihtaa palvelun toimittajaa. Järjestelmät sekoavat. Joku joutuu kiusatuksi. Yhteispeli ei toimi. Henkilöstö vaihtuu liian tiuhaan. Mitä tahansa asia, joka heiluttaa totuttua tapaa voidaan kokea yrityksen toimintaa sairastuttavana asiana.
Terveyden vaaliminen on työyhteisön perustavanlaatuista ja kokonaisvaltaista vahvistamista. Se on luottamuksen osoittamista ja saamista. Se on lähtökohtaista samalla puolella seisomista. Yrityskulttuuri kasvaa jokaisen siellä toimivan henkilön summana. Sitä ei osteta kuin uutta toiminnanohjausjärjestelmää. Työyhteisön uutta kulttuuria kasvatetaan kuin puuta… kärsivällisesti johtaen, oikeaan suuntaan karsien ja sopivalla tavalla lannoittaen sekä yhteiseen maaperään juuristoa kasvattaen. Tällaisessa kulttuurissa kohdatut sairaudet koetaan osaksi terveyden rakentamista ja voimaksi kohdata tulevaisuudessa vieläkin suurempia vastoinkäymisiä.
Jari Hellstén
Kirjoittaja on työyhteisövalmentaja ja -terapeutti, vuokrajohtaja, liiketoimintakonsultti sekä intohimoinen johtamistyön ihmettelijä.