Viime aikoina on myös työyhteisöihin rantautunut termi ”psykologinen turvallisuus”. Kuulostaako tutulta vai onko se mahdotonta liittää työelämään? Maailmalla on jo pitkään tutkittu tiimien toimivuuteen vaikuttavia asioita. Mm. Googlella todettiin, että ”ei ole niin paljon merkitystä ketä tiimissä on, vaan kuinka hyvin se toimii yhdessä”. Jos ajatellaan joukkueurheilun ehkä yllättäviäkin menestystarinoita, niin tämän toteamuksen kanssa on helppo olla samaa mieltä. Ainakin niiden, jotka muistavat esim. jääkiekon MM-kullan vuodelta 2019.
Psykologisesti turvallisen työyhteisön tunnistaa siitä, että siellä ollaan empaattisia, aitoja sekä autetaan ja kuunnellaan ihmisiä. Nöyryys, terve kyseenalaistaminen ja sitoutuminen kietoutuvat toisiinsa arjen käyttäytymisessä. Organisaatiossa ollaan läpinäkyviä ja suositaan vilpittömyyttä ja totuutta kaikessa vuorovaikutuksessa. Toteutuuko tämä sinun työyhteisössäsi? Milloin olet saanut edellä mainittua kohtelua esimieheltäsi, kollegaltasi tai alaiseltasi? Oletko itse toiminut psykologisesti turvallisesti omassa lähipiirissäsi?
”Työyhteisössä on turvallista ottaa riskejä ja olla haavoittuvainen toisten edessä”
Näin määritellään psykologista turvallisuutta eräässä tutkimuksessa. Mitä tämä tarkoittaa arjen tekemisen tasolla? Yksi merkittävä tekijä on luottamus. Koko organisaation pitää luottaa toisiinsa, että jokainen hoitaa heille määritellyt tehtävänsä. Heidän pitää ymmärtää, mitä tavoitellaan ja miksi. Tehtäville määritellään useimmiten myös aikataulut. Jotta tehtäviä voi hoitaa ja osoittaa luottamusta, pitää tietää kuinka roolit ja vastuut ovat jakautuneet tiimin ja tiimien kesken. Ei riitä pelkästään oman roolin ymmärtäminen vaan myös kaikkien muiden. On aika hankala pelata joukkueessa, missä ei tiedä muiden pelipaikkoja ja niiden keskeisiä tavoitteita.
Kun siirrytään ulkoisista olosuhteita sisäisiin, niin silloin korostuu henkilön oma mielenkiinto tehtäväänsä kohtaan sekä asenne ja tilivelvollisuus omien vastuiden hoitamiseen. Mielestäni työpaikoilla pitää roolituksessa vielä enemmän luottaa ja uskoa inhimillisten ominaisuuksien voimaan unohtamatta kuitenkaan kokemuksen ja osaamisen merkitystä. Suurella liekillä töihinsä suhtautuva henkilö useimmiten onnistuu työssään hyvin ja oppii kaiken sen tarvittavan, mikä on oleellista juuri siinä tehtävässä.
Joukkue ei toimi ilman joukkuekavereita. Vaikka tehtävät ja roolit vaihtelevat, niin jokaisen rooli on siellä tarpeellinen… tai jos ei ole, niin sitten se asia pitää ratkaista toisella tavalla. Jotta tulosta ja muutosta tapahtuu, tarvitsemme toisten myötätuntoa ja kunnioitusta. Ihmisen syviä tarpeita ovat nähdyksi ja kuulluksi tuleminen. Työyhteisössä se tapahtuu sekä uniikkina ihmisenä että jokaisen oman työroolin muodossa. Tärkeää on arvostaa jokaisen osuutta joukkueessa. Ei ole hyötyä potkia omaa joukkuekaveria koiville. Työyhteisön yhteinen etu on jokaisen etu.
Kuinka tunnistan oman työyhteisöni psykologisesti turvalliseksi?
Voinko toteuttaa työssäni itseäni ilman todellista uhkaa minuun, statukseeni tai uraani kohdistuvasta negatiivisesta seuraamuksesta? Uskonko, että voin nostaa esille uusia ideoita, arkaluonteisia kysymyksiä tai huolia sekä kyseenalaistaa voimassa olevia käytäntöjä ilman, että joudun rangaistuksi tai nolatuksi? Jos pystyit vastaamaan molempiin kyllä, niin työpaikkasi on hyvin suurella todennäköisuudella psykologisesti turvallinen. Jos et pystynyt, niin edessäsi on joko asioiden esille nostaminen, olemassa olevan hiljainen hyväksyminen tai työpaikan vaihto.
Tiellä kohti psykologisesti turvallisempaa työyhteisöä on ainakin seuraavia vaiheita. Pitää tuntea kuuluvansa ryhmään. Ei pelkästään nimilistan perusteella vaan oikeasti sen kuuluu tuntua siltä syvällä sinussa. On oltava turvallista pelätä epävarmuutta ja luottaa omissa haasteissa ryhmän tukeen. Kun tähän on päästy, alkaa oppiminen. Juuri sellaisen uuden, joka mahdollistaa muutoksen kohti menestyksekkäämpää toimintaa. Työyhteisön jäsenet alkavat osallistua ja tuovat esille parannusehdotuksia sekä ravistelevat nykyistä toimintaa paremmaksi. Ihmiset aidosti haastavat sekä itsensä että toisensa. Tällaisessa työyhteisössä saa tehdä virheitä, olla heikko ja ajatella eri tavalla. Vaikeat asiat alkavat muuttua vahvuuksiksi ja häpeä voimaksi. Epämukavuusalueetkin ovat jännittäviä seikkailuja, joiden avulla erotutaan kilpailijoista positiivisesti. Kun kaikki tähtäävät samaan maaliin, niin osumiakin tulee paljon enemmän.
Johtaja – luotko psykologisesti turvallista toimintaa?
Psykologi John Gottam on tutkinut 40 vuotta intiimejä suhteita. Hän pystyy ennustamaan avioeron toteutumisen tai avioliiton jatkumisen 90% tarkkuudella. Tämä taito perustuu ns. ”ilmestyskirjan neljän ratsastajan” tunnistamiseen… kritisointiin, puolustuskannalla oloon, yhteistyöhaluttomuuteen ja halveksuntaan. Hänen tutkimuksensa (yli 3000 paria) mukaan tuhoisinta parisuhteissa näistä neljästä ratsastajasta on halveksunta. Halveksunnan vastakohta on arvostus. Ja pienten asioiden arvostus puolestaan tuottaa suurta luottamusta.
Myös johtamisessa luottamusta rakennetaan hyvin pienissä hetkissä. Kaikessa työpaikalla tapahtuvassa vuorovaikutuksessa on tilaisuus päästä yhteyteen tai etääntyä siitä. Luottamus on pienten hetkien ja vastavuoroisen haavoittuvuuden arvostamista ajan myötä. Rohkeus taas on haavoittuvuuden tunnustamista paljastamatta liikaa asioita, jotka ovat turhan pelottavia tavallisen ihmisen käsiteltäväksi. Johtaminen onkin paljolti suuremman kollektiivisen tunnetaakan kantamista. Se ei onnistu kohtaamatta ihmisiä ja altistumalla heidän haavoittuvuudelleen. Se ei myöskään onnistu kohtaamatta itseään ja altistumalla omalle haavoittuvuudelleen. Vain aidosti rohkea johtaja pystyy tähän.
Johtaja, aliarvioitko rohkeuttasi keskustella näistä asioista? Oletko yrittänyt keskustella tiimisi kanssa peloista ja tunteista sekä puhumattomista ajatuksista? Liiketaloudellisesti olisikin erittäin hyödyllistä laskea, mitä tämä kaikki maksaa tuottavuudessa, suorituskyvyssä ja sitoutumisessa. Voisiko seuraava tuottavuusprojekti liittyäkin tähän aiheeseen?
Johtajien on työyhteisöissä joko käytettävä kohtuullinen määrä aikaa tunteiden ja pelkojen kohtaamiseen tai sitten tuhlattava kohtuuton määrä aikaa yrityksiin hallita tehotonta ja tuloksetonta käyttäytymistä. Johtaja, kun käytät omaamasi rohkeuden olla utelias löytämään työyhteisösi sanoittamattomat ja tiedostamattomat ajatukset ja tunteet, niin edellytyksesi luoda psykologisesti turvallinen työyhteisö kasvavat. Tämän tuloksena olet niiden harvojen joukossa, joiden organisaatiossa yhdistyy työn ilo ja tuottavuus.
Jari Hellstén
Kirjoittaja on työyhteisövalmentaja ja -terapeutti, vuokrajohtaja, liiketoimintakonsultti sekä intohimoinen johtamistyön ihmettelijä.